Vaikka tukikohta eli omaa suojattua elämäänsä meidän suomalaisten katseilta piilossa, voidaan sen salaisuuden verhoa raottaa. Neuvostoliiton hajottua arkistot ovat auenneet tutkijoille ja ihmiset uskaltavatkin kertoa muistoistaan vapaammin. Niinpä voimme jo kertoa esimerkiksi, kuinka Porkkala oli palveluspaikkana teknikkoluutnantti Gennadi Golinsjkille, joka työskenteli alueella telakka- ja rakennustöissä vuosina 1950-55. Töidensä ohella Gennadi metsästeli ja kalasteli paljon; talvella hän kertoo hiihtäneensä Porkkalan metsissä ja pelloilla.
Monet neuvostonuorukaiset suorittivat varusmiespalvelunsa Porkkalan alueella. Yksi heistä oli kersantti Valentin Smirnov, joka palveli Majvikissä radiotiedustelijana. Korkean mäen laella olevassa komeassa kartanossa kuunneltiin suomalaisten radioliikennettä ja tähystettiin Espoonlahden vastarannalla olevaa suomalaisten tiedustelijoiden tukikohtaa. 1990-luvulla Valentin palasi Kirkkonummelle ja Majvikiin kertomaan kokemuksistaan nuorena sotilaana suljetulla vuokra-alueella.
 
Porkkalan tukikohdan sotilassairaalassa työskenteli puolestaan silloin noin 20-vuotias Valentina Minosjan, joka sai komennuksen tukikohtaan Lomonosovista Pietarin läheltä. Hän muistaa, että alueella elettiin rauhan tultua aivan normaalia elämää. Sotilaita näki vain sairaalassa, muuten melko vähän. Urheilukilpailuja käytiin katsomassa Kirkkonummen kentällä ja upseerien talossa kuunneltiin konsertteja. Välillä oli tanssejakin.

Siuntion ainoa maitosovhoosi sijaitsi Nordanåssa. 50 lehmän navettaan oli ahdettu 100 lehmää. Karjaa hoitivat todennäköisesti pienikokoiset naiset, koska heiltä jäi navettaan suuri määrä irronneita saappaanpohjia kokoa 30.
1500-luvulta peräisin oleva Sjundbyn kivilinna Siuntiossa sai palvella esikuntarakennuksena. Siitä ovat muistona ulkorakennuksen seinäkirjoitukset ja alueelta löytyneet sotilaiden valokuvat.