Mikään ei palannut ennalleen. Maailmantilanne muuttui nopeasti 1950-luvulla. Itämeren sotilaallinen painopiste siirtyi Etelä-Itämerelle, Porkkalan tukikohta menetti strategisen merkityksenä ja muuttui taloudelliseksi taakaksi Neuvostoliitolle. 1955 ajankohta oli poliittisesti kypsä vuokra-alueen palautukselle. Kylmän sodan ajassa kävi suojasään tuulahdus, kun Neuvostoliitto liennytti suhteitaan länteen. Porkkalan palautuksesta sovittiin syksyllä 1955 ja se toteutettiin 26.1.1956.

Suomalaiset sotilaat ottivat tukikohdan haltuunsa, tutkivat sen ja raivasivat maaston. Vähitellen Porkkalan alueen asukkaat pääsivät palaamaan takaisin koteihinsa. Mikään ei ollut kuitenkaan ennallaan. "Vuokralaisten" asumiskulttuuri oli ollut kovin erilaista. Rakennuksiin oli tehty radikaaleja muutoksia: asuntoja oli pilkottu pienemmiksi, ulkorakennuksia oli muutettu asunnoiksi ja osa rakennuksista oli kokonaan hävinnyt. Osa pelloista oli kasvanut umpeen, osa pelloista ja metsistä oli saanut palvella sotaharjoitusten näyttämönä. Betonibunkkereita ja muita sotateknisiä rakennelmia oli paljon; saariston linnoitukset oli tuhottu räjäyttämällä.